Vietettiin Arskan kanssa viikonloppu perinteisessä Suomalaisen helleagilitykoulutuksessa

Molempina päivinä tehtiin pitkää rataa (n. 30-32 estettä), mutta ei tietysti ihan kokonaan, koska virheitä tuli ja niitä piti tietysti korjata. Mutta aivan yllättävän hienosti sujui Arskan kanssa, viime aikoina kun on tuntunut meno vähän tökkivältä. Nyt oli taas tosi kiva meininki radalla!

Lauantaina rata siis sujui ihan ok, muutamia kohtia korjattiin, mutta ei hirveesti. Enemmän juteltiin Jarin kanssa kontakteista, jotka on meillä edelleen se ongelma. Jarin mielestä meillä tökkii eniten juuri kontaktien jälkeinen elämä. Mietittiin sitten mitä niiden kanssa kannattaisi tehdä ja tulos oli, että mun pitää vaan pysyä tiukkana ja kisoissakin palauttaa kontaktille JOKA KERTA kun se sieltä lipsuu. Nyt siis otan itseäni niskasta kiinni ja treenaan ne kontaktit kuntoon. Treeneissä pitää tehdä paljon onnistuneita suorituksia, jotta Arska osaa ne myös kisoissa ja voin siihen luottaa. Nyt nimittäin joka kisoissa saan jännittää ottaako se kontaktin vai ei, mutta tulevaisuudessa teen niin kuin treeneissäkin, mutta olen myös valmistautunut palauttamaan kontaktille, jos Arska ei siihen jarruta. Jarin mielestä Arskan vauhti puomilla on nyt kuitenkin niin hyvä, ettei sitä kannata lähteä jarruttamaan, vaan kertoa että sinne loppuun pitää silti pysähtyä. Huh, tulipa selostukset

Mutta siinä oli nyt ehkä tärkein osa meidän viikonlopun osalta. Tietysti tuli taas paljon hyviä ohjeita ohjaamiseenkin. Ja Arska jaksoi hyvin, vaikka lauantaina lämpötila oli 31 astetta ja sunnuntaina lähes sama! Tuntui kyllä itselläkin tuo helle. Sunnuntai sujui meillä selvästi huonommin, olisi pitänyt itse tsempata paremmin. No, oikein aurinkoinen ja antoisa koulutusviikonloppu joka tapauksessa!