Maanantai-iltana käytiin Johannan kanssa katsomassa Nepin pentuja, jotka olivat 3-viikkosia palleroita Nauru ihania, tietysti. Samalla sain sitten Arskan kotiin - sekin ihanaa Hymy

Tiistaina meillä olikin touhupäivä. Iltapäivällä mentiin lasten ja nuorten koiraleirille kertomaan agilitysta ja omasta harrastamisesta. Tai siis minä kerroin ja Arska odotti kiltisti häkissä Cool Meitä pyydettiin myös näyttämään vähän tokoa - en kyllä muista koska ollaan viimeks treenattu... No, se sujui ihan ok, vaikka Arskalla vähän ajatus harhaili (oli jo vähän sekaisin Elisan juoksusta).

Koiraleiriltä jatkettiin jälkitreeneihin, joihin saatiin kyyti Topin tuvalle ja siitä jatkettiin Mian - eli kurssin vetäjän - kyydissä pelloille. Me ollaan Arskan kanssa aika paljon treenailtu, muutamat kerrat on jäänyt tänne kirjoittamatta. Oli kivaa taas pitkästä aikaa nähdä muita kurssilaisia (vaikka tällä kertaa meitä olikin aika vähän) ja saada taas uutta tietoa ja kommentteja Hymy Tällä kertaa tulikin sitten kerralla reilusti lisää haastetta. Tallattiin jäljet siis pellolle, jossa heinä oli n. 40 cm korkeaa ja tuntui että namit hukkui sinne ihan täysin. Lisäksi ei tallattukaan omille koirille jälkiä, vaan Tarja tallasi Arskalle ja minä Mintulle. Myös pituutta tuli vähän lisää, nyt n. 150 toisistaan irti olevaa askelta ja jälki vanhentui jo ainakin puoli tuntia!

Sää onneksi tällä kertaa suosi; oli pilvistä ja kosteaa, mutta ei kuitenkaan kauheasti satanut, haju siis pysyi hyvin.

Arska sai aloittaa. Lähetin sen taas n. metrin päästä jäljelle. Meni tosi hienosti! Arska meni aika hyvää vauhtia, ehkä välillä vähän kiirehti. Musta myös tuntui että se välillä nosti päätään vähän liikaa, mutta Mia sanoi, että se on kyllä noin korkeassa heinikossa ihan luonnollista, että täytyy välillä nostaa kuonoa. Mutta kaiken kaikkiaan olin tosi tyytyväinen!

Meillä oli kyllä Tarjan kanssa vähän erilaiset kaarrokset, mä teinkin vahingossa vähän liian tiukkoja ja Tarja vähän loivempia kuin mitä me ollaan harjoteltu. Onneksi se ei haitannut mitään, molemmat koirat toimi oikein hienosti Cool

 

Kivaa oli taas ja tällä kertaa katsottiin, mitä kaikkia eri osia jäljen ajamiseen liittyy, mitä pitää harjoitella ihan erikseen, ennen kuin niitä voi yhdistää. Ihan niin kuin kaikessa koirankoulutuksessa. Yksi asia mikä mua jäljestyksessä kiehtoo, on se, että varsinaisesti koiralle ei opeteta tai kerrota kovinkaan paljoa (paitsi tietysti esim. esineiden tai henkilön ilmaisu), vaan koiralle tehdään erilaisia jälkiä ja niiden kautta se itse oppii asioita. Tietysti koiraa autetaan ymmärtämään, mutta se on kuitenkin erilaista. Ja kyllähän mä kauheasti tykkään kouluttaa koiralle eri asioita esim agilityssa ja tokossa, mutta tää on kuitenkin kauhean kivaa vaihtelua Hymy Jännää seurata, kuinka koira itse hoksaa asioita ja niin kuin Mia meille sanoikin, on hienoa oppia tulkitsemaan koiran eleitä jäljestyksessä. Tämä kun kuitenkin paljon eroaa siitä mitä yleensä harjoitellaan, niin mulle on paljon vielä oppimista, että osaan itse tulkita Arskan oppimista ja etenemistä. Tää kyllä meni aika sekavaksi selittämiseksi, mutta toivottavasti joku ymmärtää pointin Silmänisku Mielenkiintoista joka tapauksessa Nauru

Keskiviikkona ei päästy agitreeneihin, koska ei ollut kyytiä. Tämä oli kuitenkin parempi, koska Arska oli Elisan juoksusta sekaisin ja minä ihan  väsynyt töiden takia.

 

Torstaina oltiin Miian & Leon kanssa tokoilemassa Tiuralla. Arska oli ihan muissa maailmoissa, kun touhuiltiin vähän luoksetulon pysäytystä merkkiä ja noutoa. Lopun paikallamakuu kuitenkin hienosti, olin n. minuutin piilossa.

Elisallahan on nyt siis juoksu ja sen meidän naapurissa hoidossa, myös minä hoidan sitä. Arska oli siis siitä ihan sekaisin ja iltaa kohti tilanne vain huononi, joten päätin että vien sen tänään aamulla Johannalle hoitoon - vaikka ikävä tuli jo sitä ajatellessa Itku Mutta se on kuitenkin Arskalle parempi. Nyt meillä on siis treenitaukoa, Arska on varmaan ainakin alkuviikkoon asti Johannalla. Nyt voin kuitenkin Elisan kanssa vähän touhuilla, pääsee sekin jatkamaan treenailuaan.