Perjantai-aamuyöllä pakattiin kamat ja koirat autoon ja lähdettiin huristelemaan kohti Turun satamaa. Koirat käyttäytyi koko reissun ajan tosi hienosti, ei tarvinnut onneksi pahemmin hävetä ;D Arska on selvästi rauhottunut kokemuksen myötä ja kulki laivassa ym. hienosti, vaikka jänniäkin hetkiä koettiin.

No sitten niihin kisatuloksiin. Itse olen supertyytyväinen meidän menoon, mutta tuloksissahan se ei aina näy kun onnistuu. Kahdelta ekalta radalta kerättiin hylyt, ekassa mulla tuli pieni ohjausvirhe ja se oli sitten siinä. Koko muu rata (keinua lukuunottamatta) upea! Tokalla radalla puomin alla putki, jonka suuaukko ihan puomin vieressä. Ensin mentiin putkeen, se me klaarattiin, sitten piti mennä puomille ja siihen sitten narahdettiin. Tällä ja ekalla radalla Arska veti keinun lennokkaasti läpi ja molemmilla kerroilla otin sen uusiks ja sitten suorinta tietä ulos. Päivän kolmas rata oli hyppis, joka oli aika erikoinen...:) en osaa selittää sitä, mutta noin tiivistettynä; alussa pitkä suora, josta vaikee kulma pujotteluun. Keskellä hauska putkihässäkkä ja sitten vauhdikas tanskalainen aitasarja loppuun. Arska varasti lähdössä, niin että hiipi ekan hypyn ohi, joten palautin sen lähtöön. Tuomari antoi siitä vain vitosen, joten tulokseksi radalta 10, koska tössin pujottelun sisäänviennin.
Sunnuntain rata oli kohtuullisen haastava ja huipentui pitkään loppusuoraan. Taas kerran upeaa menoa, kunnes minä sadasosaksi käänsin katseeni ja arska ehti yhden askeleen hypyn ohi, tuloksena siis 5. Perhana olis ollu makee nolla! :D
Nyt kun oon vuodattanut nää virheet, joita oikein täytyi muistella, niin voin sitten sanoa, että oli matkustamisen arvoinen kisareissu! Vaikka oli rankka laivareissu ja lyhyet yöunet takana, niin meidän meno radoilla oli silti huimaa ja fiilis loistava! :) Mulla on aivan uskomaton koira, joka jaksoi keskittyä koko viikonlopun ajan ja painaa täysillä. Nyt on tunne, että kaikki työ on ollut sen arvoista. Kaikki puomin ja A:n kontaktit aivan upeita! Keinukin onnistui taas vikalla radalla. Ohjaaminen ja meno tuntui varmalta :) Hyvä fiilis jäi mukavasta reissusta, jonka kruunas matkaseura. Mukavaa oli myös katsella muiden upeita suorituksia :) Kisauransa korkkanneilla Johannalla ja Annillakin nollat oli niin pienestä kiinni, että luokanvaihdossa ei kauaa kestä!

Ja kaiken lisäksi koko kisat tuntui aivan luksukselta, kun viikolla pelkäsin etten edes pääse radoille juoksemaan jalkani takia ja Arskakin tippui sieltä puomilta. Ne ei kuitenkaan radoilla vaivannut, ei ollut epäilystäkään ettei Arska menisi puomia ja juostiin me aikamoiset loppusuoratkin :)

Lopuksi täytyy vielä mainita, etten ole kyllä hauskempaa rataantutustumista kokenut kuin lauantain viimeisessä kisassa, joka alkoi puoli kahdeksan aikaan illalla. Sitä ei oikein pysty kuvailemaan, mutta sanonpa vaan, että porukka oli aika hilpeetä ja kun kaikki kävi putkihässäkkää läpi, niin oli onnellinen jos pystyi johonkin suuntaan liikkumaan ;D